Kooste 23.9. keskusteluista – Poikkeusajan dialogit
Keväällä poikkeusajan keskustelut käynnistyivät kriisin alkuvaiheen äkkipysähdyksestä, etenivät epävarmaan odotustilaan ja päätyivät kesän kynnyksellä rajoitusten purun tuottamaan helpotukseen. Syksyllä epidemia on jälleen kiihtymässä, mikä näkyy keskusteluissa väsymisenä, jatkuvana varuillaan olona, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteina sekä huolena me-hengen hiipumisesta.
Mahdollisuus pysähtyä ja keskittyä rauhassa keskustelemaan auttoi osallistujia jäsentämään huoliaan ja toiveitaan. Voimavarat ja luottamus tulevaan vahvistuivat kohtaamisten ja kokemusten jakamisen kautta. Yhdessä huomattiin, että monessa asiassa on myös opittu ja onnistuttu.
Poikkeusajan dialogeissa käsiteltiin arjen epävarmuutta
Keväällä yli 1100 osallistujaa keränneet Poikkeusajan dialogit jatkuivat syyskuussa, kun kansalaiset ja yhteisöt kokoontuivat jälleen keskustelemaan elämästä poikkeusaikojen paineessa.
Keväällä keskustelut käynnistyivät kriisin alkuvaiheen äkkipysähdyksestä, etenivät epävarmaan odotustilaan ja päätyivät kesän kynnyksellä rajoitusten purun tuottamaan helpotukseen. Kesällä elämä olikin vapaampaa ja ihmiset nauttivat yhdessäolosta ja kotimaanmatkailusta.
Syksyllä epidemia on jälleen kiihtymässä, mikä näkyy keskusteluissa väsymisenä, jatkuvana varuillaan olona, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteina sekä huolena me-hengen hiipumisesta. Kevään keskusteluissa toivon pilkahduksina esille nousseista välittämisen ja yhteisöllisyyden kokemuksista, elpyneestä luontosuhteesta ja armollisuudesta itseä ja muita kohtaan näkyy nyt vain häivähdyksiä.
Syksyn ensimmäisiin keskusteluihin osallistui eri ikäisiä ihmisiä Suomessa ja ulkomailla: nuoria vaikuttajia, kaupunkien ja valtion työntekijöitä, ulkomailla asuvia suomalaisia, seurakuntien jäseniä, taloyhtiön asukkaita, asiantuntijatyön tekijöitä, johtajia ja yrittäjiä.
Suomen ja ruotsin kielillä käydyt keskustelut tarjosivat osallistujille mahdollisuuden käsitellä epävarman arjen herättämiä tunteita. Dialogissa tapahtuvat kohtaamiset ja kokemusten jakaminen vahvistivat osallistujien voimavaroja ja luottamusta tulevaan. Mahdollisuus pysähtyä ja keskittyä rauhassa keskustelemaan auttoi osallistujia jäsentämään huoliaan ja toiveitaan ja katsomaan eteenpäin. Yhdessä huomattiin, että monessa asiassa on opittu ja onnistuttu yhdessä.
Epävarmuus rasittaa mieltä
”Kysymys, ollaanko huomenna karanteenissa, on koko ajan mielessä.” (1)
Rauhallisessa epidemiatilanteessa vietetyn kesän jälkeen syksyä luonnehtii jatkuva varuillaan olo. Turvattomuuden tunne on läsnä, kun keskustelijat pohtivat mitä nurkan takana odottaa, pysyvätkö koulut auki, ja kuinka pitkälle omat voimavarat riittävät. Lilluminen, jähmeys, kituuttaminen ja jarruttelu ovat luonnehdintoja, joilla keskustelijat kuvaavat olotilaansa.
Epätietoisuus tulevaisuudesta aiheuttaa turhautumista ja arjen epävarmuus väsyttää mieltä ja kehoa. Moni on huolehtinut niin paljon muista, että on unohtanut samalla itsensä ja oman hyvinvointinsa. Halauksiakin kaivataan.
Monia surettaa, että haaveet ja toiveet tulevaisuudesta siirtyvät määrittelemättömään tulevaisuuteen. Niistä on kuitenkin tärkeä pitää kiinni, sillä joskus tämäkin tilanne on ohi. Mökkeilystä, mielekkäistä kohtaamisista ja ajatusten jakamisesta saadaan voimaa odotella epidemian laantumista.
Me-henki hiipuu
”Erityisesti koronan alkuaikana oli vahva me-henki, mutta se on ajan mittaan hiipunut.” (2)
Keväällä epidemian käynnistyessä keskustelijat kokivat vahvaa me-henkeä: kyllä tästä selvitään, yhdessä! Matkan varrella yhteishengen koetaan kuitenkin hiipuneen. Jos me-henkeä koettiin aiemmin kansakunnan, oman asuinpaikkakunnan tai oman työyhteisön tasolla, niin nyt se tuntuu kutistuvan yhä pienempään piiriin. Keskustelijoita huolettavat myös rasistinen keskustelu ja salaliittoteoriat.
Konkreettiseksi esimerkiksi yhteishengen puutteesta nousee maskien vähäinen käyttö. Suosituksesta huolimatta maskeja ei juuri näy julkisessa liikenteessä ja tiloissa. Joillekin keskustelijoista maskin käyttö on itsestäänselvyys, toisista se tuntuu työläältä, jotkut kokevat huonoa omatuntoa liikkuessaan ilman maskia. On myös alueita ja tilanteita, joissa koetaan sosiaalisesti hyväksytymmäksi olla käyttämättä maskia. Löyhiksi ja epämääräiseksi koettuihin viranomaissuosituksiin kaivataan tältä osin selkeämpää otetta.
Ihmiset eriarvoistuvat ja tasa-arvoistuvat
”Monet vaikutukset näkyvät ja kertautuvat vasta vuosien päästä.” (2)
Keväällä käynnistynyt keskustelu epidemiatilanteen vaikutuksesta erilaisissa asemissa ja elämäntilanteissa oleviin ihmisiin jatkuu myös syksyllä. Osa koululaisista kärsi etäopetuksessa toimivien välineiden, riittävän tuen ja kouluruokailun puutteesta. Keväällä valmistuneiden on vaikea löytää töitä. Monen suunnitellut vaihto-opinnot ja ulkomaanharjoittelut ovat peruuntuneet, millä pelätään olevan kauaskantoisia vaikutuksia tuleviin työmahdollisuuksiin. Työelämässä lukuisat ammattiryhmät kantavat riskiä altistua ja altistaa omia läheisiään koronavirukselle. Monet toimialat ja niiden yrittäjät taistelevat olemassaolostaan.
Valtava maailmanlaajuinen digiloikka voi myös tasa-arvoistaa ja tuoda ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Esimerkiksi alueellisen tasa-arvon koetaan kohentuneen uusien etäkäytäntöjen myötä.
Jotkut keskustelijoista jopa pohtivat uusia ratkaisuja arjen organisointiin ja asumisjärjestelyihin. Etätyöskentelyyn onkin kehittynyt aivan uudenlainen valmius ja tarvittaessa siirtymiä lähityöstä etätyöhön ja päinvastoin osataan jo tehdä sujuvasti. Samalla on opittu tunnistamaan, millaisia asioita voidaan tehdä ja johtaa etänä ja mihin taas tarvitaan lähikontaktia.
Etätyö ei silti ole ongelmatonta ja sekin jakaa ihmisiä uudella tavalla. Toisilla on mahdollisuus etätyöhön, kaikilla ei. Jotkut valitsevat etätyön, toiset pakotetaan siihen. Keskusteluissa muistutetaan, että johtamisen ja esimiestyön tulisi huomioida ihmisten erilaiset tuen tarpeet etä- ja hybridityössä. Työn huono organisointi ja epäselvät roolit ja rakenteet tulevat nyt helposti näkyviksi.
Dialogi lisää voimavaroja ja luottamusta tulevaan
”Kun tapasin ihmisiä, tuntui siltä, kuin kasvi olisi saanut vettä.” (3)
Eristyneessä arjessa kohtaamiset tuttujen ja tuntemattomien kanssa nousevat suureen arvoon. Ravitsevia kohtaamisia tapahtuu myös dialogeissa, joihin osallistumisen koettiin lievittävän yksinäisyyden tunteita ja tuovan kaivattua vaihtelua arjen jähmeyteen. Omien voimavarojen koettiin vahvistuvan ja luottamuksen tulevaan orastavan: ehkäpä asiat järjestyvät sittenkin.
Monet keskustelijat toivoivat voivansa jatkaa keskusteluja dialogissa kohtaamiensa ihmisen kanssa. Tuntui tärkeältä keskustella tämän hetken haasteista rauhassa ja oppia ymmärtämään toisten kokemuksia ja heidän kohtaamiaan iloja ja haasteita. Myös keskustelujen dokumentointia pidettiin arvokkaana, sillä näin myös tulevaisuudessa ymmärretään, millaisten asioiden parissa ihmiset pandemian aikana painiskelivat.
Poikkeustilassa monen arjesta ja työstä tulee tulipalojen sammuttamista: on reagoitava nopeasti ja ratkaistava ongelmia. Työ- ja muissa yhteisöissä kytee kuitenkin voimakas tarve löytää aikaa ja tilaa keskustelulle. Inhimillisyyttä ja empatiaa kaivataan kaikenlaisiin kohtaamisiin, verkossa ja kasvokkain. Ehkä juuri yhteisöllisyyttä vahvistavassa dialogissa piilee vastaus me-hengen hiipumiseen?
Faktatiedot keskustelusta
- Keskustelujen määrä:10
- Osallistujamäärä:76
- Paikkakunnat: Helsinki, Lahti, Oulun seutu, Turku, Ranska
- Yhteenvedon jättäneet keskusteluiden järjestäjät (suluissa sitaattien viitteet): Erätauko-säätiö (neljä keskustelua), Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta/Toivon dialogit (3), Lahden kaupunki (1), Maija Vähämäki/Turun kauppakorkeakoulu, Suomen YK-nuoret (2), valtiovarainministeriö.
Poikkeusajan dialogisarja jatkuu koko syksyn. Tule mukaan järjestämään oma keskustelusi!
Syksyn Poikkeusajan dialogien tavoitteena on tarjota kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuus käydä rakentavaa keskustelua ja lisätä ymmärrystä siitä, millaista on elää Suomessa korona-aikana ja sen jälkeen.
Voit järjestää oman keskustelusi esimerkiksi työpaikalla, yhteisössä, ystävien tai alueen ihmisten kanssa. Keskustelun voi järjestää etäyhteydellä tai fyysisesti läsnä ollen. Saat meiltä tukea ja perehdytystä oman keskustelusi järjestämiseen.
Tulevien keskusteluiden päivämäärät ovat 22.10., 12.11. ja 3.12.
Ilmoittaudu järjestäjäksi Erätauko-säätiön koordinaattorille: toni.kuoremaki@eratauko.fi
Lisätietoja:
DialogiAkatemia: Janne Kareinen, johtaja, janne.kareinen(a)dialogiakatemia.fi, p. 0456316516
Erätauko-säätiö: Laura Arikka, toimitusjohtaja, laura.arikka(a)eratauko.fi, p. 0445792686
Valtiovarainministeriö: Katju Holkeri, finanssineuvos, katju.holkeri(a)vm.fi, p. 0407649880
