Harjoittelu Erätauko-säätiöllä ylitti kolmihenkisen harjoittelijatiimin jo valmiiksi korkeat odotukset. Syksy 2022 on ollut opettavainen niin ammatillisen kuin henkilökohtaisenkin kasvun näkökulmasta. Luottamusta ja kannustusta valanut lämminhenkinen tiimi tarjosi harjoittelijoille turvallisen työyhteisön, jossa tunnistaa vahvuuksiaan ja kehittää osaamistaan.

Me harjoittelijat 1, 2 ja 3 avaamme tässä kirjoituksessa kokemuksiamme työskentelystä Erätauko-säätiöllä. Kirjoitamme kiittääksemme koko tiimiä, jonka osaksi meidät otettiin avosylein vastaan.

”Erätauossa parasta on rauha keskustella, kuunnella ja herätellä ajatuksia”

Kuluneen syksyn aikana kaikista antoisinta on ollut päästä näkemään, miten Erätaukoa tehdään: Erätaukojen ohjausta, koulutusta, suunnittelua ja valmistelua. Työkavereiden työtä on hieno seurata, kun jokaisella on oma ote ohjaamiseen ja vahva asiantuntijuus. On ollut mahtavaa päästä oppimaan niin läheltä. Dialogeja onkin kertynyt harjoittelun ajalle aika monta, nopeasti laskettuna olen osallistunut tavalla tai toisella 15 eri Erätauko-keskusteluun.

Viestinnän parissa työskentely on tuntunut merkitykselliseltä, sillä se miten menetelmästä viestimme vaikuttaa menetelmän käyttöön ja sen ymmärtämiseen. Erätauko on vapaasti käytettävissä ja onkin tärkeää välittää tietoa, kokemuksia ja neuvoja sen käytöstä ja mahdollisuuksista. Mieluisin tehtävä viestinnällisesti on ollut diablogien kirjoittaminen Erätauko-kokemuksista. On ollut hienoa nähdä, kuinka haastatteluiden pohjalta kirjoittamani diablogit on koettu tärkeiksi myös haastateltujen omissa työyhteisöissä.

Harjoittelun aikana pääsin myös itse suunnittelemaan, järjestämään ja ohjaamaan oman Erätauko-keskustelun yhteistyössä laajan turvallisuuden verkosto WISEn kanssa. Idea yhteistyöstä syntyi siitä, että halusin järjestää Rauhan uralle -mentorointiohjelman käyneille alumneille Erätauko-keskustelun, sillä olen myös itse käynyt mentorointiohjelman. Aiheeksi muotoutui minä, rauha ja turvallisuus ja kävimme dialogia etänä siitä, mitä rauha ja turvallisuus meille merkitsee. Ensimmäinen kokemus fasilitoinnista oli todella onnistunut ja keskustelu herätti tärkeitä oivalluksia siitä, mitä ajattelemme rauhasta ja turvallisuudesta.

Erätauosta olen oivaltanut, että itselleni siinä keskeisintä on kuunteleminen. Koen osallistuvani keskusteluihin usein aika aktiivisesti, mutta dialogissa hiljennyn mielelläni aiheen äärelle. Keskustelijana luotan Erätaukoon ja siihen, että kun tietyt palaset ovat kohdallaan niin dialogi vie eteenpäin. Näitä palasia on se, että Erätauolla on tietty tarkoitus eli ymmärryksen syventäminen, keskustelussa sitoudutaan rakentavan keskustelun pelisääntöihin ja se, että Erätauko on ohjattu dialogi – ohjaajat pitävät huolen siitä, että saan halutessani mahdollisuuden sanoa ajatukseni rauhassa.

Erätauossa parasta on rauha keskustella, kuunnella ja herätellä ajatuksia.

Harjoittelu Erätauko-säätiöllä on ollut todella inspiroiva. Olen saanut tehdä töitä dialogien parissa ihanan tiimin kanssa ja juuri yhdessä tekeminen on ollut ehdottomasti parasta. Yhteistyön kautta olen saanut tutustua ja tehdä töitä myös säätiön kumppanien kanssa ja päässyt sitä kautta osaksi laajempaa toimikenttää. Täältä vien mukanani monta oivallusta työyhteisöstä, dialogista ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä. Olen saanut uusia taitoja ja kerryttänyt omaa viestintä- ja dialogiosaamista sekä saanut luottoa omaan tekemiseen. Uskon, että olemme Erätauon kanssa tästä eteenpäin aika erottamattomat.

”Erätauko jaksaa jatkuvasti yllättää”

En pysty kylliksi korostamaan sitä, miten kannustava, turvallinen ja uskomattoman lämminhenkinen työyhteisö Erätauko-säätiö on. Eikä kai se mikään ihme olekaan, ovathan kaikki vuorovaikutuksen ja dialogin käymisen ammattilaisia. Tästä huolimatta se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys. Työyhteisöstä on saanut olla äärettömän kiitollinen. 

Tiistait ovat olleet kuluneen syksyn lempipäiviäni, sillä silloin olemme kokoontuneet yhdessä toimistolle. Käymämme keskustelut ovat olleet mieltä avartavia ja piristäviä, aina todella ihania yhteisiä hetkiä. Joku sanoi joskus, että tässä porukassa kaikki keskustelut päätyvät siihen, että pohditaan yksinkertaistenkin asioiden syvempiä merkityksistä. Se on piirre, jota arvostan todella paljon.

Olen useampaan otteeseen saanut kuulla pelotteluja työelämästä ja oravanpyörästä. Tähän pelkoon paras lääke on ollut aloittaa heti valmistuttuani työelämä Erätauko-säätiöllä. Työntekoko voi todella olla tällaista? Olo on uskomattoman kiitollinen. Suosittelen samaa lääkettä lämpimästi kaikille.

Koskaan ei ole tarvinnut jännittää. Aina on uskaltanut kysyä. On saanut vapautta, mutta kuitenkin aina tarvittaessa tukea. On ollut sellainen olo, että minuun luotetaan. Olen onnistunut kasvattamaan itsevarmuutta kannustavan työyhteisön ansiosta. Meidän kaikkien ajatukset ovat olleet samanarvoisia, aina harjoittelijasta toimitusjohtajaan. Olen oppinut paljon hyvästä vuorovaikutuksesta ja tiimipelaamisesta. Mukanani työelämään vien Erätauon henkeä, hyvää dialogia ja rohkeutta tuoda esille omia ajatuksiani. Kiitos näistä opeista. 

Vaikka olin ennen harjoitteluani ehtinyt fasilitoimaan Erätauko-keskusteluja, alkaa minulle vasta nyt neljän kuukauden jälkeen hahmottumaan, miten moneen Erätauko todella venyykään. Erätauko jaksaa jatkuvasti yllättää, aina uudelleen ja uudelleen. Siihen liittyy paljon sellaista, minkä olen sisäistänyt vasta ajan myötä, sen itse näkemällä ja kokemalla, ja sellaista, mitä en vielä tiedäkään ja mitä tulen vasta myöhemmin oppimaan. 

Erätaukoa voi hyödyntää suurten massojen kuulemiseen, kuten Poikkeusajan dialogeissa. Sen avulla saatua tietoa voidaan hyödyntää päätöksenteossa, sen mahdollistaessa suuren joukon kuulemisen ja arvokkaan tiedon keräämisen eri näkökulmista. Sitä voi hyödyntää koko Suomen laajuisesti tai esimerkiksi kokonaisen kaupungin tai kaupunkiseudun asukkaita kuullen. Sen avulla voidaan kehittää organisaatiota henkilöstön ajatukset huomioiden. Sen avulla kuullaan niitä, jotka ovat yleensä hiljaa. Sen avulla voidaan oppia olemaan hiljaa, kuuntelemaan ja odottamaan omaa vuoroa. Sen avulla voidaan oppia muista sellaista, jota ei tavallisessa kahvipöytäkeskustelussa välttämättä koskaan tultaisi oppineeksi. 

Kaiken tämän lisäksi Erätauko-säätiö pienenä, vaikkakin kokoaan suurempana, työyhteisönä on uskomattoman ketterä. Sen pieni koko taitaa olla yksi sen suurimmista vahvuuksista. On ollut hienoa huomata, miten uusiin ideoihin tartutaan heti. Kun joku ehdottaa jotain, sitä aletaan työstämään, viemään eteenpäin, ja ensi vuonna se onkin jo vakiintunut yhdeksi toimintamuodoksi. Sen lisäksi, että ketteryys on pienen koon vuoksi mahdollista, on se mahdollista myös joustavan ja avoimen työyhteisön sekä erityisesti toimitusjohtaja, Laura Arikan, ansiosta. Kiitos siitä, että pidät säätiön mukautumiskykyisenä, kehität sitä jatkuvasti eteenpäin ja lähdet rohkeasti mukaan uusiin ideoihin.

”Harjoitteluni myötä ymmärsin, mitä todellinen työhyvinvointi on”

Elokuun alussa odotukset pitkään haaveilemaani harjoittelupaikkaa Erätauko-säätiöllä olivat korkealla, mutta en osannut tuolloin kuvitellakaan, mitä itse työyhteisöllä olisi annettavaa. Vanhan kansan sanonnat keisarin vaatteista tai ”älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” eivät voisi olla kauempana Erätauon toiminnasta. Tiimi elää ja hengittää Erätauon henkeä, ja se näkyy sekä työssä, että vapaa-ajalla.

Ensimmäinen yliopistossa kirjoittamani essee käsitteli työn valumista vapaa-ajalle. Minun oli tuolloin vielä haastavaa ymmärtää, miksi ihmiset haluavat pohtia työasiota vapaa-ajallaan. Nyt ymmärrän. Jos on niin onnekas, että pääsee työskentelemään intohimoksi kokemiensa asioiden parissa, voi tosiaan käydä niin, että työtä ja vapaa-aikaa on mahdotonta erottaa.

Siinä kohtaa esihenkilön ja tiimin merkitys korostuu. Harjoitteluni myötä ymmärsin, mitä todellinen työhyvinvointi on. Se on sitä, että jokainen tiimissä huolehtii toinen toisensa jaksamisesta, muistuttaa levosta ja tukee toinen toisensa palautumista. Se on elintärkeää työyhteisössä, jossa jokainen tietää, että työtä tehdään sydämellä ja persoonalla. Silloin työ- ja vapaa-ajan minän erottaminen ei ole itsestäänselvää. Dialogisuuden parissa työskennellessä työn opit heijastuvat kotona illallispöydässä, ja illispöydän aiheet tarjoavat jälleen uusia näkökulmia joita hyödyntää työssä.

Nyt harjoitteluni loppuessa katson taaksepäin, ja huomaan kasvaneeni ja kypsyneeni sekä ammattilaisena, että ihmisenä. Tämän kasvun on mahdollistanut lämmin, kannustava ja luottamusta valava tiimimme. Tiimi, jossa jokainen on saanut tilaa, arvostusta ja kunnioitusta, mahdollisuuden osallistua tasavertaisena jäsenenä työvuosista huolimatta. Olemme iloinneet onnistumisista yhdessä, yhden onnistuminen on kaikkien onnistuminen. 

Olen jokaisesta työpaikastani oppinut jotain sekä työstä, että ihmisiltä. Eräs tavoitteeni harjoittelulle olikin, että opin jokaiselta tiimiläiseltä jotain yhdessä viettämiemme kuukausien aikana. Nyt olen valmis jatkamaan kohti seuraavia haasteita kantaen mukanani:

  • Rohkeutta ottaa tila haltuun ja huomioida henkilökohtaisesti kaikki paikallaolijat
  • Halua olla todella läsnä kaikissa keskusteluissa ja arvostaa hetkeä jonka toinen omistaa minulle
  • Tavoitetta ottaa kaikki kanssaihmiset vastaan lämmöllä, rakkaudella ja lempeydellä
  • Ymmärrystä rauhallisen olemuksen merkityksestä ympärillä olevien ihmisten hyvinvoinnille 

Kuten Erätauko-dialogit, myös jokaiselta Erätauon ammattilaiselta omaksutut opit jatkavat eloaan erilaisissa arjen vuorovaikutustilanteissa ja seuraavissa työympäristöissä. 

Ihmiset alkavat usein muistuttaa heitä, joiden kanssa he viettävät runsaasti aikaa. En voisi olla kiitollisempi saatuani viettää viimeiset neljä kuukautta Erätauko-säätiön tiimin ympäröimänä.

Vilma Kallio, Eveliina Alho & Tiina Helin 

Harjoittelijat

Erätauko-säätiö

#erätauko #dialogi  #erätauko-säätiö #harjoittelijat

 

 

 

 

Diablogit

Kaikki diablogit