Vuodesta 2019 lähtien on järjestetty yli 10 000 Erätauko-keskustelua ja keskusteluja on käynyt ainakin 121 000 osallistujaa. Keskustelujen jälkeen kuulemme usein kiitosta keskustelun tasavertaisuudesta ja rakentavuudesta. Erätauko-menetelmä mahdollistaa pysähtymisen ja kaikkien osallistujien yhtäläisen kuulemisen. Tälle sivulle on koottu muutamia palautteita ja oivalluksia erilaisista Erätauko-keskusteluista.
Joka kerta, kun keskustelun jälkeen nousee penkistä, huomaa ymmärtävänsä toista vähän paremmin.
Omia ajatuksia olisi syytä useammin tuulettaa ja peilata suhteessa toisten ajatuksiin!
Kaksi tuntia aikaa keskittyä vain yhteen asiaan. Luksusta.
Ihmisten kohtaaminen palauttaa uskon kummasti. Kohtaamalla ihmiset muistaisi ehkä vähän paremmin, että meillä on yhteistä ajassa, jossa eroavaisuudet korostuvat.
Yleensä ihmisiä kuohauttavat jutut eivät Erätauko-keskusteluissa kuohahda samalla tavalla.
Suurin oivallus oli, että pitää pysähtyä näihin dialogeihin. Olen oppinut mielettömästi tässä
Olen vähän sellainen Asia-Pirkko, mutta sain tästä oivalluksen siitä, että aina ei ehkä tarvitsekaan päästä tuloksiin, vaan joskus ymmärryksen lisääminen onkin tärkeä tavoite.
En muista olenko koskaan ollut näin rauhallisessa keskustelussa mukana, mihin raami toisaalta pakottaakin. En ole tottunut sellaiseen, sillä olen tottunut mölisemään muiden päälle. Tuntui hyvältä, eikä tuntunut edes vaikealta odottaa omaa vuoroaan. Tavallaan se tunnelma mikä siinä on. Yllätyin, miten helppoa se oli.
Ensimmäisenä tuli mieleen kiitollisuus siitä, että meillä on ollut tänään aikaa pysähtyä asioiden äärelle. Minä itse ja työni ovat nopeatempoisia, eikä ole aikaa pysähtyä asioiden äärelle. Ei ole aikaa ajatella tai kuulla. On ollut ihanaa, kun on ollut mahdollisuus kuulla, oikealla kuulemisella on niin iso ero.
Minun ääneni on tärkeä. Se on tärkeä, vaikka minä pelkään, vaikka olen eri mieltä, ja vaikka ääneni tärisee. Minä olen tärkeä, enkä ole yksin.
Helposti sitä rakastuu omiin tekemisiin. Harvoin uskaltaa lähteä haastamaan niitä. Ja tässä keskustelussa voi uskaltaa haastaa.
Kaikkein parasta on ollut työpäivä, jolloin ei ole tarvinnut olla asiantuntijaroolissa. Se on ollut minulle tosi tärkeää. Olen saanut olla minä. Yleensä en saa olla minä ja ammentaa itsestäni asioita. Yleensä perustelen asioita tutkimuksilla ja tilastoilla, mutta nyt olinkin työpäivän aikana ihminen muille ihmisille. Älyttömän tärkeä kokemus.
Keskustelu oli turvallista ja rohkaisi jakamaan omia kokemuksia ja ottamaan enemmän puheenvuoroja. Mielenkiintoinen menetelmä.
Tajusin, että tarvitsemme enemmän keskusteluja, joissa jaetaan asioita, jotta saamme lisää ymmärrystä ja voidaan kehittää asioita paremmin ja paremmaksi.