Koronaviruksen aiheuttamana poikkeusaikana ruoka-avulle on ollut erityisen suuri tarve, kun lomautukset, työttömyys ja lapsiperheiden ahdinko ovat lisääntyneet.
Samaan aikaan ruoka-aputoiminta piti nopeasti järjestää uudelleen vastaamaan poikkeusajan ohjeita. Ruoka-aputoimijat mukauttivat toimintaansa nopeasti, käynnistivät uudenlaista yhteistyötä ja näin turvasivat ruoka-avun jatkumisen.
Verkostomainen, rajat ylittävä avoin viestinvaihto ja yhteistyö on entisestään korostunut aikana, jona oltaisiin hyvin voitu käpertyä omiin ympyröihin.
Osallistava yhteisö -hankkeen ja Sininauhaliiton järjestämät Ruoka-apu poikkeusaikana -verkkotapaamiset ovat tarjonneet alustan ruoka-aputoimijoiden jakamiselle, vertaistuelle ja yhdessä ihmettelemiselle. Kun kaikki ympärillä muuttuu, vertaistuen merkitys vahvistuu.
Mielestäni poikkeusaikana on tärkeää saada vertaistukea, jakaa hyviä kokemuksia poikkeusjärjestelyistä ja kuulla neuvoja asiantuntijoilta. Mielestäni keskustelulle on todellista tarvetta – vähintäänkin siksi, että on tärkeää kohdata samassa tilanteessa kamppailevia ihmisiä.
Hämmennys ja suunnaton tiedontarve olivat päällimmäisinä esillä, kun ruoka-aputoimijat kokoontuivat ensimmäisiin Ruoka-apu poikkeusaikana -verkkotapaamisiin maaliskuun lopussa.
Ohjeita tuntui tulevan monesta suunnasta, mutta niiden soveltamisesta ei ollut vielä kenelläkään kokemusta. Verkkotapaamisiin haluttiin luoda tasa-arvoinen ja avoin ilmapiiri, jossa kaikilla on mahdollisuus jakaa ajatuksiaan.
Siksi tapaamisten suunnittelussa hyödynnettiin Erätauon oppeja. Ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä jakaen ruoka-aputoimijat ryhtyivät mukauttamaan toimintaansa.
On tärkeää, että ideat, ajatukset ja toimivat käytännöt sekä innovaatiot liikkuvat aikana, jolloin ihmiset eivät liiku.
Verkkotapaamiset tarjosivat viikoittain kohtaamispaikan ruoka-aputoimijoille. Tervetulleiksi toivotettiin kaikki halukkaat ja jokainen sai osallistua juuri niin aktiivisesti kuin koki itselleen sopivaksi.
Tukea ruoka-aputyön tekemiseen saatiin yhteisestä ajattelusta, kokemusten kuuntelemisesta ja omien huolten jakamisesta. Verkkotapaamisten avoin keskustelu auttoi myös ymmärtämään, ettei kukaan ollut tilanteessa yksin.
On ollut tarpeellista kuulla myös muualla Suomessa tehtävästä ruoka-aputyöstä ja vaihtaa ajatuksia. Niin ei tunnu siltä, että yksin tätä tehdään ja itse olisi tiedettävä kaikki vastaukset ja osattava kaikki.
Tapaamisiin osallistuneista ruoka-aputoimijoista vai harvat tunsivat toisiaan etukäteen. Keskusteluun liittyminen koettiin kuitenkin helpoksi, kun aihe oli jokaiselle merkityksellinen. Oman kokemuksen kautta jakaminen oli mahdollista.
Tarkoituksena ei ollut linjata oikeita tai vääriä toimintatapoja, vaan etsiä erilaisia näkökulmia meneillään olevan tilanteen ymmärtämiseksi ja poikkeusaikana selviämisen tueksi.
Epävarmassa tilanteessa auttaja voi kokea olonsa riittämättömäksi. Kokemusten jakaminen kannusti olemaan armollinen myös itselle. Toisilta toimijoilta saatu tuki auttoi kääntämään vaikeudet voitoiksi.
Verkkotapaamiset ovat olleet arvokkaita hoksautuksen ja vertaisuuden paikkoja, oman kehittämistyön peilauspintoja.
Kevään aikana ruoka-aputoimijoiden verkkotapaamisiin osallistui yli 130 henkilöä eri puolilta Suomea. Kokemus vertaisuudesta ja tasa-arvoisesta jakamisesta toteutui etäyhteydellä jopa yllättävän hyvin.
Palaute osallistujilta on ollut yksiselitteistä: yhteisestä ajattelusta on hyötyä työssä ja tapaamisten jatkolle on tilausta. Opimme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja saamme jakamisesta iloa.
Nyt olenkin verkkotapaamisten kautta osa yhteisöä, joka on viikoittain läsnä.
Avoin vuoropuhelu on lisännyt ymmärrystä ruoka-avun erilaisista toimintatavoista sekä auttajien ja avun saajien erilaisista tilanteista. On tunnistettu yhteisiä, merkityksellisiä ilmiöitä, joista on joukolla viestitty myös eteenpäin – aina Valtioneuvostolle asti.
Koronan myötä yhteistyö on tiivistynyt ja auttanut löytämään ratkaisuja. Kevään aikana olemme viimeistään oppineet puhaltamaan yhteen hiileen.
Monella paikkakunnalla syntynyttä yhteistyötä aiotaan jatkaa myös poikkeustilanteen jälkeen. Tämä antaa mahdollisuuksia heikossa asemassa olevien ihmisten entistä kokonaisvaltaisemmalle kohtaamiselle.
Kesä ja maltillinen koronatilanne antavat mahdollisuuden hengähtää raskaan kevään jälkeen. Ennen lomille lähtöä halusimme tarjota ruoka-aputoimijoille mahdollisuuden vielä kerran reflektoida mennyttä.
Kutsuimme Erätauko-säätiön asiantuntijat fasilitoimaan pienryhmäkeskusteluja. Osallistujien oivallukset kokoavat kevään opit parhaiten yhteen:
”Epävarmuudesta voi löytyä tie uusiin mahdollisuuksiin.”
”Yhdessä saamme aikaan enemmän ja parempaa. Jatketaan toinen toistemme voimavaroja tukien ja vahvistaen!”
”Yhdessä tekeminen on parasta.”
Reetta Nick, projektipäällikkö, Osallistava yhteisö 2019-2021
Kirjoituksen sitaatit ovat poimintoja Osallistava yhteisö -hankkeen ja Sininauhaliiton järjestämien Ruoka-apu poikkeusaikana -verkkotapaamisten osallistujien antamista palautteista ja samalle joukolle järjestetyn Etätauon oivalluksista.
Osallistava yhteisö 2019-2021 on ruoka-aputoiminnan valtakunnallinen kehittämishanke ja Erätauko-säätiön yhteistyökumppani, jonka toiminnan rahoittaa STEA. Hanketta hallinnoi Kirkkopalvelut ry.
Kirkkopalvelut ry on hyvinvointi- ja koulutuspalvelujen tuottaja, hyväntekeväisyystoimija sekä seurakuntien ja kristillisten toimijoiden valtakunnallinen yhteistyö- ja palvelujärjestö.
Sininauhaliitto on noin sadan jäsenyhteisön yhteistyöverkosto, joka auttaa vaikeaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Sininauhaliiton Ruokajonosta osallisuuteen -hanke on ruoka-aputoiminnan valtakunnallinen kehittämishanke.
