Keskustelijoita puhuttivat erityisesti etätöiden pitkäaikaiset vaikutukset ja yhdessä oppiminen, poikkeusajan pitkittymisen vaikutukset sosiaalisiin siteisiin ja yhteisöihin, sekä kansalaisten luottamus toinen toisiinsa ja instituutioihin.
Juuri nyt luottamusta koetellaan, mutta ihmisillä oli myös toivonlähteitä. Huolien ja toiveiden jakaminen dialogissa tarjosi osallistujille mahdollisuuden pysähtyä ja rauhoittua olemaan läsnä itselle ja toisille. Synkkyyden ja toivon vuoropuhelu piirtää kuvan haastavasta ajasta, jossa tarvitaan uudenlaisia visioita tulevaisuuteen.
Etätöissä on vielä paljon opittavaa
Teams-päivän jälkeen on ihan tööt. Nyt voi käydä niin että kokousten välissä ei ole edes pissataukoja. Mutta niin me vaan pusketaan ja tehdään. (1)
Monissa keskusteluissa jaettiin etätyöhön liittyviä kokemuksia. Yhä useampi on jälleen siirtynyt tekemään töitä kotona, ja tunnelmat ovat kaksijakoiset.
Osa ihmisistä nauttii etätyöstä ja kokee sen työpaikalla käymistä mielekkäämmäksi ja tehokkaammaksi tavaksi työskennellä. Toisille etätyö on ahdistavaa, yksinäistä ja lannistavaa.
Monet kokivat, että etätyössä on yhtä lailla hyviä ja huonoja puolia. Se vaatii erilaista työn ja vapaa-ajan erottamista, päivärytmiä, tauotuksia, istuma-asentoja ja työyhteisön käytäntöjä. Yhdessä on löydettävä keinot, joilla maksimoidaan edut ja minimoidaan haitat.
Etätyön pitkäaikaiset vaikutukset alkavat vähitellen hahmottua. Keskustelijat kokivat, että johdon ja esimiesten suhde etätyön tekemiseen on muuttunut myönteisemmäksi koronakriisin aikana.
Työntekijät eivät lorvi kotosalla, vaan tekevät välillä liiankin pitkiä päiviä. Erityisen paljon etätyö näyttää kuormittavan esimiestyötä tekeviä, jotka ovat nyt alati työntekijöidensä tavoitettavissa ja joutuvat ratkaisemaan monia uudenlaisen työtavan haasteita.
Joillakin keskustelijoilla oli tunne siitä, että etäyhteyksin on vaikea saada riittävää käsitystä kollegoiden tilanteista ja heidän todellisesta voinnistaan tänä haastavana aikana.
Monilla työpaikoilla toteutettu hybridityö, joissa osa työntekijöistä on työpaikalla ja osa etänä, herätti osassa keskustelijoissa hämmennystä.
Miksi toiset voivat olla etänä ja toisten tulee olla työpaikalla? Mistä etätyössä olevat jäävät paitsi, kun työpaikalla olevat voivat nauttia fyysisen läsnäolon tuomasta yhteisöllisyydestä?
Sosiaaliset siteet muovautuvat uusiksi – ja myös katkeilevat
Huolestuttavinta on ne lapset ja nuoret, jotka ovat kateissa, joita ei tavoiteta. (2)
Dialogeissa käsiteltiin monin tavoin sitä, miten ihmisyhteisöt toimivat ja pysyvät koossa pitkittyneessä poikkeustilassa. Etäyhteyksien yleistyminen voi madaltaa kynnystä osallistua ja tuo maantieteellisesti toisistaan kaukana olevia ihmisiä lähemmäksi toisiaan.
Etäyhteyksien kääntöpuolena on, että mikin taakse on helppo jäädä piiloon toisilta. Monet kokivatkin sosiaalisten piiriensä pienentyneen. Uusia tuttavuuksia ei ole tässä ajassa helppo solmia.
Jotkut ihmiset myös kuvasivat oman sosiaalisen tilanteensa radikaalia muutosta. Kun ei voi enää samalla tavoin tavata toisia ja olla yhteydessä läheisiinsä, alkaa miettiä omaa paikkaansa maailmassa ja yhteisöissä.
Jo yli puoli vuotta jatkunut eristäytyminen on pitkä aika erityisesti monelle elämänkaarensa loppupuolella olevalla ikäihmiselle. Kun elämää on jäljellä enää muutamia vuosia, niin joutuu miettimään, mikä on vielä mahdollista ja mikä ei.
Kevään dialogeissa kannettiin yhdessä huolta heikommassa asemassa olevista. Nyt huoliin liittyy toteavampi sävy: tiedostetaan, että kaikilla ei mene hyvin, mutta auttamisesta puhutaan vähemmän.
Keskusteluihin osallistuneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertoivat kohtaavansa yhä enemmän ihmisten yksinäisyyttä ja hätää. Etäyhteyksien avulla on vaikea tavoittaa ja kohdata kaikkia avun tarpeessa olevia ihmisiä.
Moni avuntarvitsija on kokonaan pudonnut julkisten palveluiden ja järjestöjen ylläpitämistä turvaverkoista. On myös lapsia, joihin ei ole saatu yhteyttä kevään jälkeen. Tämä synnyttää huolta: Missä nämä ihmiset ovat? Onko yhteiskuntamme turvaverkko todellakin jo pettänyt joidenkin osalta?
Luottamusta koetellaan ja rakennetaan
Kun ihmiset luottaa toisiinsa yhteiskunnassa, niin se näkyy myös suhteessa luottamukseen instituutioihin. (3)
Poikkeusaika koettelee kansalaisten luottamusta – toinen toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin. Luottamuksen lujuutta pohdittiin monissa eri yhteyksissä: työelämässä ja vapaa-ajalla, etäyhteyksissä ja fyysisissä kohtaamisissa, viranomaisten ja päättäjien toiminnassa sekä kansalaisille eri lähteissä tarjotun tiedon kohdalla.
Yleisesti Suomessa koettiin olevan vahva luottamuksen ilmapiiri, jossa kansalaiset voivat luottaa päättäjiin ja päättäjät kansalaisiin. Keskustelijat totesivat, että luottamusta päätöksiin ja suosituksiin lisää niiden taustojen avaaminen ja perustelu tiedolla. Samalla askarrutti, otetaanko täällä rajoitustoimet liiankin kuuliaisesti vastaan ja sokeudutaan rajoitusten ihmisoikeuksia uhkaaville puolille.
Väärääkin tietoa on tarjolla ja joitakin keskustelijoita huoletti, että ihmiset kuulevat ja näkevät vain oman kuplansa sisälle. Kaikki eivät luota kanssaihmisten kykyyn suojautua ja suojata ympärillään olevia mahdollisilta tartunnoilta, sillä ihmisillä on eri näkemyksiä esimerkiksi maskin käytön tarpeellisuudesta.
Työelämässä on havaittu, miten etätyön myötä rakennetaan uudenlaista luottamusta johtamis- ja tiimityössä. Johtavassa asemassa olevat kuvailevat siirtymää kellokorttien maailmasta etätyöhön asennekasvatuksena luottamuksen rakentamiseen.
Tiedonkulussa on kuitenkin vielä etätyön maailmassa vaikeuksia ja luottamusta rakentava viestintä ja vuorovaikutus vaativat huomiota ja aikaa.
Synkistyvän tulevaisuuskuvan kanssa on opittava elämään
Kaikki koittavat venyä, sopeutua ja olla hyödyksi tässä tilanteessa. Kyllä tästä eteenpäin päästään. (4)
Ihmiset eivät ole vaipuneet epätoivoon, vaikka vain harva keskustelija ilmaisi vankkaa luottamusta tulevaisuuteen. Keskustelijoita askarrutti, kuinka jaksaa talven yli, onko koronarokote turvallinen, pääseekö vielä joskus matkustamaan ja tuleeko tulevaisuudessa uusia pandemioita.
Monissa keskusteluissa pohdittiin sitä, mikä auttaisi eteenpäin ja synnyttäsi positiivista uskoa tulevaan. Erityisesti yrittäjinä toimivat keskustelijat kertoivat olevansa tottuneita muutoksiin ja yllättäviin tilanteisiin. Asiat on hyvä ottaa rauhallisesti ja yrittää ratkaista ne yksi kerrallaan.
Suomalaisten sitkeyteen luotettiin ja päättäjien ja virkamiesten uskottiin jaksavan luotsata maata eteenpäin vaikeassakin tilanteessa.
Kevään dialogeissa koronan jälkeisesti maailmasta hahmoteltiin inhimillisempää, oikeudenmukaisempaa ja ekologisesti kestävämpää. Syksyn ja tilanteen pitkittymisen myötä tällainen puhe näyttää vähentyneen.
Suurten visioiden tilalle ovat tulleet kohdennetummat toivonlähteet: oman elämän mielekäs järjestäminen, suorittavan elämäntyylin kyseenalaistaminen, toimivat digikäytännöt, lähiyhteisöjen ja kyläkoulujen vahvistuminen ja suomalaisten tuotteiden arvostus.
Kohtaamisen ja läsnäolon kokemuksia dialogista
Kiitos, ei ole tullut puhuttua näin, tuli rauhallinen olo. (5)
Monissa keskusteluissa peräänkuulutettiin poikkeustilan koettelemien yhteisöjen ja yhteisöllisyyden vahvistamista ja uudenlaisten yhdessä tekemisen muotojen kehittämistä.
Yksi tällainen yhteisöllisyyttä rakentava tekemisen muoto on dialogi, jossa ihmiset pysähtyvät kohtamaan ja olemaan läsnä itselleen ja toisilleen. Melko synkkiäkin näkemyksiä sisältäneet keskustelut päättyivät usein osallistujien kokemukseen rauhoittumisesta ja toiveikkuudesta. Kuinka tällaisia hetkiä luotaisiin lisää?
Faktatiedot keskustelusta
- Keskustelujen määrä: 12
- Osallistujamäärä: 87
- Paikkakunnat: Espanja, Espoo, Helsinki, Joensuu, Kuopio, Lahti, Laukaa, Tammisaari, Tampere.
- Yhteenvedon jättäneet keskusteluiden järjestäjät (suluissa sitaattien viitteet): Community Power / Tuovi Leppänen (5), DialogiAkatemia/Aretai Oy, Erätauko-säätiö (3 keskustelua), Helsingin tuomiokirkkoseurakunta / Toivon dialogit, Itä-Suomen yliopisto, Lahden kaupunki (1), Pesäpuu ry (2), Suomen YK-Nuoret (3), Toimihenkilöliitto ERTO, valtiovarainministeriö (4).
Poikkeusajan dialogisarja jatkuu koko syksyn. Tule mukaan järjestämään oma keskustelusi! Tulevien keskusteluiden päivämäärät ovat 12.11. ja 3.12. Ilmoittaudu Erätauko-säätiön koordinaattorille: toni.kuoremaki@eratauko.fi
Lisätietoja:
DialogiAkatemia: Janne Kareinen, johtaja, janne.kareinen(a)dialogiakatemia.fi, p. 0456316516
Erätauko-säätiö: Laura Arikka, toimitusjohtaja, laura.arikka(a)eratauko.fi, p. 0445792686
Valtiovarainministeriö: Katju Holkeri, finanssineuvos, katju.holkeri(a)vm.fi, p. 0407649880
