POIKKEUSAJAN DIALOGIT 26.5.
Toukokuun lopussa neljättä kertaa järjestetyt Poikkeusajan dialogit toivat esiin, miten suomalaisten kokemukset ovat muuttuneet koronakriisin edetessä. Keskusteluihin osallistui jälleen yli 200 ihmistä.
Dialogeja järjestivät lukuisat eri toimijat: järjestöt, kunnat, yliopistot, yritykset, säätiöt, uskonnolliset yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset. Kuten aiemmissakin keskusteluissa mukana oli ihmisiä eri ikäryhmistä ja ammateista ympäri Suomen ja ulkomailta. Ensimmäistä kertaa keskustelemassa oli myös lapsia.
Keskustelijat olivat hyvin tietoisia, että poikkeusajat eivät ole ohi – eikä tulevasta ole varmuutta. Koronakeväästä ollaan siirtymässä erilaiseen kesään, jossa opetellaan arvostamaan uudella tavalla lähiympäristöä ja sieltä löytyviä ilonlähteitä. Pelko on arjessa yhä läsnä, mutta sen kokemisessa on aiempaa enemmän vaihtelua. Monien pelot ovat hälventymässä, mutta joillekin rajoitusten purku tuottaa uudenlaista ahdistusta. Keskustelijat toivat esiin, että kevään tapahtumat ovat muuttaneet omaa suhdetta muihin ihmisiin, ympäröivään luontoon, työhön ja kuluttamiseen. Kesän kynnyksellä ihmiset myös katsovat eteenpäin ja pohtivat, mitkä asiat palaavat ennalleen ja mikä muuttuu pysyvästi. Mielissä siintää epävarma syksy uuteen korona-aaltoon ja talousvaikeuksiin liittyvine uhkineen. Toivon pilkahduksia synnyttävät ajatukset inhimillisemmästä ja ekologisesti kestävämmästä maailmasta.
Poikkeuskesän saapuminen helpottaa ja harmittaa
”Paluu lähiympäristöön, kun tuoksuttelee vaikka jotain rahkasammalta metsäpolulta. Lapsuus on tullut monta kertaa mieleen.” (1)
Epävarmuuden ja eristäytymisen hallitsemaa koronakevättä seuraa poikkeuskesä. Osalle keskustelijoista kesä merkitsee mahdollisuutta levätä työn ja huolien täyttämän kevään jälkeen. Toiset taas pelkäävät kesän voimistavan eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden tunteita. Kesällä pitää yhä rajoittaa kontakteja, mutta arkea ei rytmitä työnteko tai koulu. Osalle tämä voi tarkoittaa tyhjän päälle putoamista.
Matkustaminen, kyläily ja kesätapahtumiin osallistuminen entiseen tapaan ei ole mahdollista. Tämä harmittaa, mutta saa myös pohtimaan uusia lomanviettotapoja. Luonnossa liikkumiseen on nyt aikaa ja lähiympäristöä opetellaan katsomaan uusin silmin. Suomen luonto on tullut keskustelijoille aiempaa rakkaammaksi ja vapaus liikkua omassa lähiympäristössä on noussut uuteen arvoonsa.
Kriisin nostattamat tunteet puhuttavat yhä
”Kontrollifriikin on ollut pakko oppia armollisuutta ja hetkessä elämistä, kun tulevasta ei tiedä.” (2)
Poikkeustilassa eläminen on nostanut tarpeen itsetutkiskeluun. Moni on käynyt mielessään ja kehossaan läpi laajan kirjon erilaisia tunteita ahdistuksesta toivoon. Näitä tunteita on yhä tärkeä sanoittaa ja tutkia. Pahimman uhan väistyessä pohdinta voi jopa syventyä. Tunteiden ohella moni on herännyt ajattelemaan ihmissuhteitaan, luontosuhdettaan, kulutustapojaan ja työkäytäntöjään. Kaikki entinen ei tunnukaan enää tärkeältä. Vähemmälläkin tulee toimeen.
Kriisiaika on tehnyt näkyväksi myös arjen kiireissä piiloon jäävän elämän haurauden. Keskusteluissa pohditaan, kuinka vähän voimme lopulta hallita asioita. Kaikkia uhkaavan taudin edessä vaikuttaa siltä, että alamme kuin ensimmäistä kertaa yhdessä ymmärtää kuolevaisuuttamme. Osalle keskustelijoista uskonto ja hengelliset yhteisöt tarjoavat tärkeitä voimavaroja tässä pohdinnassa. Islaminuskoisilla poikkeustila on vaikuttanut myös ramadanin viettoon:
”On pystytty keskittymään paremmin ramadanin hengelliseen osuuteen. Oltu yhdessä ja rukoiltu.” (3)
Pelko on erilaista eri ihmisillä
Rajoitusten asteittaisen purun myötä ihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Kaduilla ja kaupoissa näkyy enemmän väkeä. Yhteiskunnan avautuminen herättää keskustelijoissa ristiriitaisia tunteita. Monet kokevat helpotusta päästessään luvallisesti liikkeelle ja muita tapaamaan. Toisilla tilanne voimistaa pelkoja epidemian kiihtymisestä. Myös riskien arviointi koetaan yhä haastavaksi: samaan aikaan puretaan rajoituksia, mutta kehotetaan kontaktien välttämiseen.
”Ihmisten pelko tullut näkyväksi ja se on hyväksyttävää ja kasvattaa inhimillisyyttä.” (4)
Pelkojen näkyväksi tulemisen ja niistä keskustelemisen koetaan lisäävän empatiaa ja inhimillisyyttä. Pelon tunteet eivät kuitenkaan enää ole samalla tavalla yhteinen kokemus, kuin poikkeustilan aiemmassa vaiheessa. Kun aiemmin pelko oli yhteisesti jaettua ja siten hyväksyttävää, niin nyt myös ihmetellään liiallista varovaisuutta.
”Kun tietää miten suojautua, ei tarvitse pelätä.” (5)
Toisista ihmisistä ollaan yhä huolissaan, mutta auttamiselle on vaikea löytää kanavia
Oman ja läheisten hyvinvoinnin ohella keskusteluissa kannetaan yhä huolta monista ihmisryhmistä: yksinäisistä lapsista, valmistujaisriitit ja kesätyöt menettävistä nuorista, kovilla olevista parisuhteista ja erillään elävistä kahden kotimaan perheistä, vaikeuksissa olevista yrittäjistä, työttömistä, terveys- ja mielenterveysongelmia kohtaavista sekä yhteiskunnan palveluista syrjäytyneistä. Myös osa lapsista kantaa huolta tilanteesta. Yhtäältä voi mietityttää oma sairastuminen, toisaalta mieltä voi painaa iäkkään isovanhemman terveys tai vanhemman lomautus.
”Haluaisi auttaa enemmän.” (6)
Ihmiset kertovat halusta auttaa, mutta monen on vaikea löytää kanavia ja keinoja tavoittaa ja auttaa huolen kohteena olevia ihmisiä. Kuinka ihmisten auttamishalu ja olemassa olevat auttamisen kanavat voisivat kohdata nykyistä paremmin?
Kriisi tuomat pysyvät muutokset puhuttavat
”Mietin minkälaista on arjen tulevaisuus, onko tämä nykyinen se normaalitilanne.” (7)
Keskusteluissa arvuutellaan, mikä muuttuu pysyvästi ja mikä palaa ennalleen. Muuttaako koronakriisi elämänmuotoamme pysyvästi, vai palaako maailma vanhoihin uomiinsa?
Digiloikka on tehty eikä sen tarjoamista hyödyistä haluta luopua. Jatkossa voidaan yhdistää etätyöskentelyn ja fyysisen läsnäolon hyviä puolia. Samalla pohditaan, kuinka kaikille kansalaisille voidaan tarjota tasavertainen mahdollisuus digitaitojen oppimiseen ja digivälineiden käyttöön. Etäopiskelu voi tuntua erityisen hankalalta heistä, jotka eivät tee sitä omalla äidinkielellään.
Siirtymä etätyöskentelyyn työyhteisöissä, kouluissa ja järjestöissä luo kuitenkin uskoa siihen, että ihmiset ja yhteisöt pystyvät oppimaan ja luomaan uusia ratkaisuja poikkeuksellisissa tilanteissa.
”Tämä muuttaa meidän käyttäytymistä toivottavasti hyvään suuntaan.” (8)
Mielissä siintää uhkakuvien ja toivon pilkahdusten syksy
Poikkeuskesän jälkeen on edessä syksy, johon latautuu keskustelijoiden mielissä niin uhkia kuin toivon pilkahduksia. Suurena uhkakuvana näyttäytyy mahdollinen uusi korona-aalto. Tämä tarkoittaisi tiukkojen rajoitustoimien paluuta. Erityisesti keskustelijoita huolettaa talouden kantokyky tässä tilanteessa. Tuleeko lisää lomautuksia ja irtisanomisia? Kaatuuko yrityksiä? Millaisia vaikutuksia kriisillä on kuntien talouteen pitkällä aikavälillä? Mitä seuraa siitä, kun ihmiset eivät ole poikkeustilan aikana hakeneet tai saaneet apua ongelmiinsa?
Huoli kohdistuu myös pidemmälle tulevaisuuteen ja ulottuu koko yhteiskunnan ja maailman tasolle. Kasvaako eriarvoisuus Suomessa ja maailmalla? Jakaudummeko voittajiin ja häviäjiin? Miten kehittyvät maat selviävät kriisistä? Millaista vastakkainasettelua kriisi luo maiden välille?
”Korona-ajan kokemus tulee jakamaan ihmisiä ihan uudella tavoin, yhteiskunnan jakolinjat muuttuvat.” (4)
Syksyssä nähdään myös mahdollisuuksia. Keskustelijat toivovat, että lähimmäisistä ja naapureista välittäminen jatkuisi. Samoin haavoittuvuudesta ja epätäydellisyydestä voisi tulla jatkossa aiempaa hyväksytympää. Luontoa kunnioitettaisiin ja keksittäisiin vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää. Samalla otettaisiin tosissaan ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit uhat.
Dialogissa saa turvallisesti olla eri mieltä
”Mielenkiintoista on huomata, että voi olla samaa sekä eri mieltä toisen kanssa ja kuvio toimii silti ihan hyvin.” (9)
Poikkeusajan dialogit tarjoavat ihmisille mahdollisuuden kokoontua yhteen jakamaan kokemuksia poikkeusajan elämästä. Dialogien on koettu vahvistavan ymmärrystä toisten yksilöiden ja ihmisryhmien kokemista haasteista. Samalle ne tarjoavat myös uusia ideoita ja toivon lähteitä.
Rakentavaa keskustelua ja toisten kunnioittamista korostavassa dialogissa voi turvallisesti olla myös eri mieltä. Erilaisista elämäntilanteista ja -piireistä tulevien ihmisten näkemysten ja niiden taustalla olevien kokemusten kohtaaminen rikastaa omaa maailmankuvaa ja luo suhteellisuudentajua.
”Nyt on toivollisempi ja suhteellisuudentajuisempi olo. Solidaarisempi.” (6)
Faktatiedot keskustelusta
- Keskustelujen määrä: 34
- Osallistujamäärä: noin 230
- Paikkakunnat: Ahvenanmaa, Akaa, Espoo, Helsinki, Kirkkonummi, Lahti, Lohja, Tampere, Turku, Oulu, Pohjois-Karjala, Porvoo, Suomusjärvi, Vantaa. Lisäksi: Italia ja Ranska.
- Yhteenvedon jättäneet keskusteluiden järjestäjät (suluissa sitaattien viitteet): Arkkitehtuurimuseo (1), Cultura-säätiö, DialogiAkatemia, Aretai Oy, Dialogic Oy ja Suomen työnohjaajat ry, Eläkeliitto ry, En säker hamn, Epilepsialiitto ry, Erätauko-säätiö ja Tampereen hiippakunta, Espoon kaupunki, FinFami – Mielenterveysomaisten keskusliitto ry (8), Fingo ry (7), Helsingin tuomiokirkkoseurakunta / Toivon dialogit (6), Kirkkohallitus / kirkon ulkosuomalaistyö, Kirkkopalvelut ja Oulun diakonnissalaitoksen IkäArvokas-hanke, Laurea, Lahden kaupunki, Maaseudun sivistysliitto (9), Malmin seurakunta, Pro-tukipiste ry, Seta ry (5), Sote-akatemia ja Tekoälyakatemia / Turun yliopisto, STTK, Suomalaiset kehitysjärjestöt, Suomen Vanhempainliitto (2), Tiina ja Antti Herlinin säätiö (4), Turun kauppakamari, USKOT-foorumi ry (3), valtiovarainministeriö, Vake Oy.
Poikkeusajan dialogisarja jatkuu kesäkuussa. Tule mukaan järjestämään oma keskustelusi 9.6.! Ilmoittaudu Erätauko-säätiön koordinaattorille: toni.kuoremaki@eratauko.fi
Lue edellisten poikkeusajan dialogien koosteita täältä, täältä ja täältä!
Lisätietoja:
DialogiAkatemia: Janne Kareinen, johtaja, janne.kareinen(a)dialogiakatemia.fi, p. 0456316516
Erätauko-säätiö: Laura Arikka, toimitusjohtaja, laura.arikka(a)eratauko.fi, p. 0445792686
Valtiovarainministeriö: Katju Holkeri, finanssineuvos, katju.holkeri(a)vm.fi, p. 0407649880
