Mukana keskustelemassa oli nuoria, työikäisiä ja eläkeläisiä, maahan muuttaneita, valtionhallinnon, kuntien, yritysten ja yliopistojen työntekijöitä, seurakuntien jäseniä, kulttuurialan ammattilaisia sekä järjestötoimijoita.
Lisäksi järjestettiin useita kansainvälisiä keskusteluja, joihin osallistui ihmisiä Euroopan eri maista ja myös niiden ulkopuolelta. Keskusteluja käytiin kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Koronajoulu herättää ristiriitaisia tunteita
Suomalaiset elävät vahvasti vuodenkierron rytmissä. Kesään, jouluun ja muihin vuoden kohokohtiin latautuu paljon tunteita. Poikkeusoloissa kesä- ja joululoman kaltaiset etapit myös auttavat ihmisiä luomaan ajallista rakennetta ennakoimattomaan tilanteeseen. Jos kriisikevään jälkeen koittanut kesä toi helpotusta, niin jouluun liittyy tänä vuonna ristiriitaisia tunteita.
Joulun aikaan läheisistä erossa oleminen ja yksinäisyyden tunne korostuvat. Keskustelijoita askarruttavat myös lukuisat jouluviettoon liittyvät kysymykset: Pääsevätkö ulkomailla asuvat perheenjäseneni Suomeen? Voinko itse matkustaa kotimaahani? Saavatko lapset hyvän joulun? Pääsenkö käymään isovanhempien luona? Millainen on joulu hoivakodeissa, joihin läheiset eivät pääse käymään? Sairastumisen ja tartuttamisen riski on kaikessa läsnä.
Samaan aikaan huomataan, että markkinahumun vähentyessä on helpompi keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Joulu on mahdollisuus rauhoittua vaikean vuoden jälkeen: voi kuunnella itseä ja hiljaisuutta, eikä tarvitse touhuta niin paljon. Joulun sanoma ei muutu, vaan ehkä jopa korostuu. Koronajoulu tarjoaa myös mahdollisuuden tarkastella omia jouluperinteitä ja sitä, mikä niissä on arvokasta ja säilyttämisen arvoista, ja minkä voisi tehdä toisin.
”Joulu koronan aikaan näyttää tai kirkastaa sen, mikä on meille joulussa tärkeää.” (1)
Kuplat pienenevät entisestään
Epidemiatilanteen ja uusien rajoitusten myötä ihmiset valikoivat tarkkaan, ketä tapaavat. Oman lähipiirin ja erityisesti samassa taloudessa asuvien henkilöiden kesken ihmissuhteet tiivistyvät.
Samaan aikaan töissä ja harrastusyhteisöissä tapahtuvat sosiaaliset kohtaamiset jäävät vähiin, mikä vaikuttaa erityisesti yksin asuvien ihmisten hyvinvointiin. Etätyön myötä kodin merkityskin on muuttunut. Osalle se on muuttunut lepopaikan sijaan stressaavaksi työpaikaksi, toiset taas kertovat kaikenlaisen kotoilun tuovan iloa.
Osa keskustelijoista on huomannut, että kaksijakoisuus yhteiskunnallisessa keskustelussa on korostunut. Tämä näkyy esimerkiksi rokotekeskusteluissa ja epäluottamuksena kanssaihmisten valintoihin ohjeiden noudattamisessa.
Pahimmillaan kuplautuminen johtaa siihen, ettemme ymmärrä riittävästi toistemme erilaisia tilanteita ja haasteita. Keskustelijoita mietityttää myös, ohentaako digitaalisuus inhimillistä kanssakäymistämme vaikuttaen jaetun ihmisyyden kokemiseen.
”Nyt on pidettävä kaikista kiinni.” (2)
Ihmiset väsyvät, mutta pinnan alla kuplii
”Paljon jää pois, kun ei kohdata kasvokkain.” (3)
Vuoden kääntyessä kohti loppuaan ihmiset ovat väsyneitä. Nuorten on vaikea kestää eristystä, ja monet nuorisoporukat kokoontuvat riskeistä huolimatta. Samaan aikaan osa nuorista jumiutuu kotiin laitteiden ääreen.
Etänä järjestettävät opinnot laittavat monen opiskelijan hyvinvoinnin koetukselle. Myös etätyön vuorovaikutuksessa on haasteita ja väärinymmärryksiä syntyy. Ilman vapaata yhdessäoloa työ tuntuu suorittamiselta, eikä uusia ideoita synny. Esihenkilöt kuormittuvat heihin kohdistuvien odotusten ristipaineessa.
Niin vain ihmiset kuitenkin raahautuvat eteenpäin talven pimeydessäkin. Vaikka kaipuu toisten ihmisten luo, työpaikkojen käytäväkeskusteluihin ja ystävien kanssa yhdessä nauramiseen on vahva, niin täysin toivottomia ei silti olla. Nyt rämmitään eteenpäin, mutta tunnelin päässä on valoa.
Matkalla on syntynyt myös yllättäviä läheisyyden kokemuksia, yhteishenkeä, uusiin asentoihin ravisteltuja rooleja, ennakkoluulottomia avauksia ja radikaaleja utopioita, sekä uudenlaista luottamusta. Näistä tullaan ammentamaan myös poikkeusajan jälkeen.
Ennen kaikkea korona on havahduttanut osallistujat sosiaalisten kohtaamisten, kanssaihmisten ja yhteisöjen merkitykseen. Parhaimmillaan tämä oivallus voi johtaa empatian ja yhteisöllisyyden vahvistumiseen myös koronan jälkeisessä ajassa.
”We will come out stronger after the crisis.” (4)
Faktatiedot keskustelusta
- Keskustelujen määrä: 27
- Osallistujamäärä: 210
- Paikkakunnat: Amsterdam, Berliini, Bryssel, Helsinki, Istanbul, Joensuu, Jyväskylä, Kerava, Kotka, Kuopio, Lontoo, Oulu, Tallinna, Tampere, Turku ja eri puolilta Suomea, Kroatiaa ja Jordaniaa etäyhteyksin.
Yhteenvedon jättäneet keskusteluiden järjestäjät (suluissa sitaattien viitteet): Creve 2.0, DialogiAkatemia / Aretai Oy, Eläkeliitto ry (2), Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Erätauko-säätiö (2 keskustelua), Hanaholmen, Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta / Toivon dialogit (1), Itä-Suomen yliopisto / Jatkuvan oppimisen keskus, Jyväskylän YK-yhdistys, Kotkan kaupunki & Kotka-kymin seurakunta & Koskenrinneyhdistyksen Kotona täälläkin -hanke, Opetushallitus (4 keskustelua), Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit (2 keskustelua), Suomen YK-nuoret, Maija Vähämäki / Turun kauppakorkeakoulu (3), Tainionvirran seurakunta, Turun tuomiokirkkoseurakunta, valtiovarainministeriö, Youthwork for Resilience -koulutus (5 keskustelua) (4).
