Jos tarkoituksena on välittää dialogissa muodostuneet oivallukset sellaiselle taholle, joka ei ole osallistunut keskusteluun, kannattaa keskustelu paketoida.
Hyvä tietää
Termit
- Keskustelun dokumentointi = sanatarkka kirjaaminen
- Yhteenveto voidaan tehdä hyödyntämällä yhteenvetopohjaa ja keräämällä osallistujilta tärkeimmät oivallukset keskustelusta
- Paketointi = neljän kohdan prosessi
- Lähtötilanne: Millaisia ovat käsitykset aiheesta etukäteen? Mihin toivotaan uutta syvempää ymmärrystä? Millainen keskustelu järjestettiin
- Keskustelun yhteenveto: Miten keskustelu dokumentoidaan ja vedetään yhteen? Hyödynnetäänkö yhteenvetopohjaa?
- Tulkinta: Mikä on järjestäjän tulkinta keskustelun annista suhteessa lähtötilanteeseen? Millaista uutta ymmärrystä keskustelussa syntyi? Syntyikö jotain yllättävää? Millainen oli osallistujakokemus
- Keskustelun jatko: Mitä tapahtuu ymmärrykselle keskustelun jälkeen? Kuka sitä hyödyntää ja millä tavalla? Miten tästä viestitään osallistujille?
Miten?
Paketoinnin muoto riippuu siitä, mitä dialogin jälkeen tapahtuu ja millä kokoonpanolla. Paketointi kannattaa suunnitella yhdessä sen tahon kanssa, joka haluaa käyttää dialogissa syntynyttä ymmärrystä. Mihin ymmärrystä tarvitaan, ja mitä tietoa he tarkalleen ottaen tarvitsevat? Tämä on hyvä määritellä jo keskustelun tavoitteiden yhteydessä. Sovi keskustelun paketoinnista myös osallistujien kanssa jo ennakkoon.
Paketointia varten tarvitaan kirjuri, joka kirjaa koko keskustelun. Tärkeää on, ettei kirjuri arvota eri näkökulmia, vaan kirjaa kaiken ylös tasavertaisesti ja tarkasti, käyttäen samoja sanoja kuin puhujat. Keskustelun lopetuksen jälkeen on hyvä käydä läpi yhteisesti ryhmän kanssa keskustelun yhteenveto. Kirjurin on hyvä teemoittaa ja poimia keskeinen sisältö käydystä dialogista ja todentaa se keskustelijoiden sitaateilla.
Keskustelun voi vetää yhteen hyödyntämällä yhteenvetopohjaa.
Tekijä: Sitra
